KESÄRANNAN
HEVOSTILA

Piia on oikea metsänhengetär, joka mielellään asuisi tiheäpuisessa, vihreässä metsässä vailla rihman hiertämää. Se söisi aamupalaksi puolukoita, päiväruuaksi mustikoita ja sen varpuja, iltapalaksi maistuisi koivu- ja havupuiden oksat, lehdet ja havut. En tiedä miksi se tuntee niin paljon vetoa metsän siimeksiin. Karsinatallissa se oli jotenkin ahdistuneen oloinen, vaikka hyvät käytöstavat sillä tallissa onkin. Se kokeiltiin sitten siirtää aittatalliin, mutta ei Piia siitä oikein kummemmaksi muuttunut. Tallilaisten kanssa sitten yhdessä tuumin käärittiin hihat ja alettiin rakentamaan Piialle ihan omaa metsäpihattoa. Suurten havupuiden väliin rakentui pieni, kahden hevosen mentävä katos ja itse aitauksen pinta-alaksi tuli vajaa hehtaari. Ja se oli ihan umpimetsää, vielä silloin, ei se enää niinkään ole kun Piia kavereineen ovat syöneet puita ja muuta risukkoa.

​

Vaikka Piia metsänhenkeä rakastaakin, niin ei se silti pahakseen laita, vaikka sen hakee talliin hoidettavaksi. Kyllähän se karsinassakin on ihan rauhassa kunhan sitä ei seisota siellä useita tunteja - hiljaksilleen sen mieli alkaa huutamaan metsään, jos karsinatallissa viivytään jo kolmatta tuntia. Piia on ollut aina kaikkien käsiteltävissä oleva, mutta taluttaessa se osaa olla melkoinen jyrä. Piian kanssa tuttavuutta tekevät uudet tallilaiset pääsevätkin yleensä ensimmäisiä kertoja harjoittelemaan vähän johtajuushierarkioita. Maastakäsintyöskentelyn kautta Piia löytää sen kunnioituksen ihmistä kohtaan ja alkaa riimunnarunkin päässä toimimaan ihan siedettävästi. Sitä on kumminkin hyvä muistutella säännöllisin väliajoin kuinka narun päässä kuljetaan: se pysähtyy kun pysähdyt itse eikä kävele ylitse. Piian pitää koko ajan olla ikään kuin läsnä kaikissa tilanteissa. Tämä pätee aikalailla kaikkiin arjen rutiineihin. Esimerkiksi väkirehuja jaettaessa on tärkeää muistaa, että Piia seisoo sinun takanasi odottaen, että siirryt ruokakupilta kauemmaksi. Pari kertaa on vahinko käynyt, kun Piia on rynnännyt ruuilleen ja ihminen on jäänyt kirjaimellisesti alle. Harjaukset, eläinlääkärin ja kengittäjän käynnit sekä varustamiset onnistuvat aina ongelmitta.

​

Ratsuna Piia on energinen, edestä kevyt ja takaa ponnekas. Sillä on lennokkaat askellajit, joita se myös esittelisi mielellään! Se luottaa kyllä ratsastajaansa, mutta joskus sitä kuitenkin pitää antaa omia neuvoja vaikkapa tahdin suhteen - eikös tähän kohtaa sopisikin paljon paremmin tällainen vermoliito? Kevyt pyyntö kuitenkin riittää asioiden palauttamiseksi järjestykseen. Piian bravuureita ovat pehmeät siirtymiset, ne onnistuvat käytännössä jokaisesta askellajista mihin tahansa muuhun tai vaikka pysähdykseen aina yhtä tasapainoisesti ja rennosti. Se toimii varsin hyvin istunnalla eikä vaadi kädeltä sen kummempaa työmäärää. Pohkeelle Piia on varsin herkkä.

Esteillä Piia tahtoisi usein hieman kuumua. Sen laukka on hyvin säädeltävissä, mutta joskus tarvitaan hieman isompaa pidätettä Piian tahtoessa kiihdytellä paikkoihin, joissa se ei ole kovin toivottavaa. Kuulolla se kuitenkin pysyy koko ajan ja muistaa ratsastajansa, eikä näin ollen tee äkkisyöksyjä tai kiepahduksia. Siinä mielessä Piia onkin vailla vertaa, se ei koskaan tipauta ratsastajaansa tahallaan ja yrittää aina viimeiseen asti pitää tämän satulassa. Sen hyppytyyli on myös hyvä, hypyn kaari on pyöreä ja se osaa katsoa itselleen hyvän ponnistuspaikan tilanteessa kuin tilanteessa.

​

Luonteesta kiitos Kemiinalle!