KESÄRANNAN
HEVOSTILA

31.7.2017, päiväkirjamerkintä, 209 sanaa, kirjoittanut Katariina A.

Oli tavallistakin tavallisempi kesäpäivä, kun palasin yhden päivän mökkireissulta kotiin. Tai niin ainakin ajattelin, mitä nyt Huiske alkoi olla jo lähellä varsomista. Lähdin heti tallitöihin kotiin tultuani, ja suuntasin päätalliin heittämään heiniä hevosille. Oli sunnuntai, joten suurin osa hevosista oli laitumella laiskottelemassa, mutta osa vietti syystä tai toisesta aikaansa tallissa. Huiske oli majaillut jo jonkin aikaa varsomiskarsinassa, jotta se tottuisi siihen ennen synnytystä, ja kävin ensimmäisenä tarkistamassa, oliko tammalla kaikki hyvin.

Ja että oliko sillä kaikki hyvin! Päästyäni karsinalle henkäisin terävästi, kun näin pienen, pitkäjalkaisen varsan Huiskeen vierellä. Huiske itse näytti siltä, kuin se olisi juuri voittanut lotossa; jos hevoset osaisivat hymyillä, niin tamma hymyilisi kuin Hangon keksi. Se vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä, "kato mitä mie pyöräytin tuossa viime yönä!" Vaikka en ollutkaan ollut paikalla eilisiltana, olin melko varma siitä, että tamma oli synnyttänyt tämän vuorokauden puolella, sillä viimeinen tallityöntekijä on lukinnut ovet ja tarkistanut Huiskeen vielä iltakymmeneltä.

Livahdin sisään karsinaan, eikä Huiske vaikuttanut yhtään nyrpeältä siitä, että menin sen varsan lähelle. Varsa oli tosiaan voikko tamma, aivan selvästi. Nimi oli ollut mielessä sukupuolesta riippumatta jo hetken aikaa; Kulta-Huiske. Isäori oli voikko kouluratsu Kultapoika, joka oli aiemmin periyttänyt upeita varsoja kilpakentille. Hihittelin itsekseni ja tarkistin varsan noin päällisin puolin, että se oli kunnossa, ja poistuin hymyillen karsinasta, suunnaten heinävintille.