KESÄRANNAN
HEVOSTILA

Kataa voisi kuvailla mehiläiskuningattareksi. Muut palvovat Hänen Korkeuttaan ja pyörivät vaikka mudassa, jos hän niin tahtoo. Onneksi tamma ei ole ihan niin narttumainen, kuin miltä se pintapuolin vaikuttaa; Kata vain tarvitsee hellävaraisen mutta päättäväisen käsittelijän. Se on Tamma isolla T:llä ja huonoina päivinä en voi muuta kuin ajatella, että tässä ei niin tosiaankaan ole minun tyyliseni hevonen. Kaikenlaista sitä kestää, Eemin pukkirodeot, Millin katoamistemput ja Samin varpaantallomiset, mutta kaimani herkkyys ja tammamainen itsepäisyys saavat verenpaineet kattoon. Hyvinä päivinä taas muistaa, että Kata on opettanut mulle uskomattoman määrän kärsivällisyyttä sekä kyvyn laskea kymmeneen ja hengittää syvään tilanteesta riippumatta. Jos rautiaan korvat painuvat ratsastaessa kiinni niskaan, tiedän, että teen jotain itse väärin.

​

Kata tuntuu mulkoilevan käsittelijäänsä aina samanlaisella luotaantyöntävällä jäisellä katseella. Se on liian hyväkäytöksinen purrakseen tai potkiakseen, mutta niskojen nakkelusta ja hännän viuhtomisesta ei jää epäselväksi, mikä on tamman senhetkinen mielentila. Joka vaan sattuu olemaan sen jatkuva mielentila.

Tamman käsittely ei ole mitään ihanaa puuhaa, siihen vain tottuu. Arvaamattomaksikaan sitä ei voi kutsua, koska samat temput toistuvat joka kerta. Jos joudutaan seisomaan liian kauan paikoillaan, rupeaa raudikko tönimään lähintä ihmistä. Se on oppinut ärsyttävän tavan avata taskujen vetoketjuja kyllästyessään. Harjapakki on karsinassa nurinpäin, mikäli sen jättää liian lähelle Katan kavioita. Satuloidessa se tepastelee paikallaan ja suitsiessa se nakkelee niskojaan.

​

Selkäännousussa Kata rauhoittuu, ja sen ilme muuttuu tavallisesta resting bitch facesta vähän valoisammaksi. Työskentelystä tamma jopa pitää. Katalla ratsastaessa on oppinut väkisinkin istumaan hiljaa ja kuuntelemaan, sen sijaan että kokoajan itse vaatisi. Sitä oppii, missä rautiaan rajat menevät, ja mihin asti sitä voi pyytää. Se lämpenee ratsain varsin hitaasti ja koulukiemuroihin se ei oikein taivu, mutta esteitä se rakastaa hypätä. Estekorkeuden ylittäessä metrin mitan alkaa kuitenkin tamman temperamentti tulla vastaan. Mitään huippukisaratsua ei Katariinasta saa, mutta kärsivällisyyden opettajana se on korvaamaton.